Hauskaa vappua!

Viikon neljä tenavakuvapläjäys tulee sitten viikonlopun aikana, mutta tässä kuitenkin jo vähän ensimakua viikon neljä touhuista. Ensinnäkin tenavat ovat käyneet jo pariin otteeseen tutustumassa suureen maailmaan eli olohuoneeseen. Tässä on sellainen nolo juttu, kun mami on ostanut meille sellaisen makuupussukan, jonka kirjaimellisesti syvintä olemusta me ei Säteen kanssa olla hokattu eli ollaan nukuttu vain siinä päällä (tai siinä uskossa noi ainakin on...). No, nämä kaksi pikkunatiaista sitten painuivat saman tien sinne pussukan sisään päikkäreille. Vähän noilla palvelijoilla oli hauskaa... Lisäksi tietenkin tenavat ovat tehneet tuttavuutta isosisko Säteeseen. Pikkuiset eivät pahemmin välitä (mistään... ihan oikeasti - todella rohkeita ja luottavaisia otuksia!). Säteen silmät puolestaan olivat ekalla kerralla hämmästyksestä vähintäänkin ruokalautasen kokoiset. Selvästikin Säde mietti, että mitä ihmettä Siirille ja Saagalle on tapahtunut, kun ovat kutistuneet ja muuttaneet vielä väriäkin. Saunaosastolle kuuluu sen verran, että siellä on otettu haltuun jo koko lattiapinta-ala eli mitkään mamin kyhäelmät reunukset eivät näitä pikkuisia pidättele. Samoin on tehty tuttavuutta ihan oikeaan ruokaan ja erityisesti meidän sinityttönen on ihastunut a/d-maitovastikemömmöön.

Sitten on vielä yksi pienimuotoinen kisa. Toisessa joukkueessa on mami ja hiekkalaatikko. Toisessa joukkuessa kaksi pikkutenavaa. Jälkimmäinen joukkue johtaa todistettavasti nolla - kolme (ja mamilla on pieni epäilys, että näitä toisen joukkueen pisteitä löytyy vielä lisää eri nurkista). Arvannette siis, että pisuharjoittelu on lähtenyt käyntiin ja ihan ei tuo hiekkis vielä ole osoittanut sitä oikeaa tarkoitustaan riittävän selvästi. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa, kun riittävän monesti peppu ja jalat pikkuiselta kastuu. Tänäkin aamuna tuli kamala meteli, kun sininen kävi pisulla laatikon viereen ja tassuthan siinä kastui. Eilen illalla oli paljon fiksumpi veto, kun teki pisun korokkeen reunalta lattialle, niin säilyi jalat kuivana.

Ja sitten niitä lupaamiani maistiaisia viikon neljä kuvista. Ensimmäisenä minä - ettei vain minun kauneuteni pääse unohtumaan... Myönnän, että ihan en vielä näyttelykunnossa ole, mutta muuten kyllä oikein kaunis, olenhan? Sitten puolestaan Säde ja Säteen ihmetys - meille on muuttanut kaksi outoa otusta. Nää on varmasti niitä, joiden vuoksi emo ja mami viettää niin paljon aikaa oven takana. Syököhän noi minut? Kolmanneksi vauvat ja makuupussukka... vähänkö ne tykkää siitä! Ja vähänkö ne on suloisia - lässynlässynlepertelyä. Mä olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että tää pussukka ei ole kiva, vaan se selvästikin syö pikkuvauvoja sisuksiinsa. Apuaa - se taitaa muuten syödä minutkin!! Mutta siis, enemmän kuvia viikonloppuna ja nyt kaikille oikein hauskaa ja aurinkoista vappua!

Suuri juhlapäivä

Minulla on tänään ollut synttärit - ja palvelutasovaatimus tietenkin sen mukaista. Joten kuten noi ovat siitä selvinneet, joten joo, minulla on ollut kiva synttäripäivä. Hurjasti onnea myös Pilvi-siskolleni sekä Paroni- ja Pontus-veljilleni.

Mutta ei siitä sen enempää, tuskin se teitä edes kiinnostaisi. Jotenkin minusta tuntuu, että pikkuipanoiden kuvia täällä odotellaan, olenko oikeassa? No, toivomanne siis toteutuu. Tänään meillä harjoiteltiin sekä yksin että kaksi poseeraamista. Tuo kaksin poseeraaminen vaatii selvästi vielä vähän tsemppausta, mutta ehkä eniten apua olisi siitä, että minä olisin asialle myötämielisempi... Ja lopuksi vielä, ei voi ainakaan väittää, että lapseni menisi yli sieltä missä aita matalin - ei siis turhaan pelätä haasteiden kohtaamista. Ihan lopuksi vielä uusi todiste meidän hurjista pedoista - me syödään kyllä kaikki esteetkin. Nih - ettäs tiedätte.

Viikon kolme aikana opittua

Meidän pikkuipanat ovat oppineet viikossa ihan hurjasti uusia asioita ja tässä vain joitakin mainitaksemme:
- vauhti on kasvanut kovasti (minä en voi kohta enää kääntää selkääni ollenkaan, vaan heti on jompikumpi pyrkimässä reunan yli, onneksi vielä jäävät mahastaan kiinni ja putoavat takaisin oikealle puolelle).
- omaa korvaa on rapsutettu (omalla) takajalalla ilman, että tenava on kaatunut (mami on ollut hyvin vaikuttunut näistä suorituksista)
- itseä ja siskoa on alettu pesemään
- siskoa ja emoa on alettu puremaan
- istutaan kuin aikuiset kissat konsanaan
- emoa on alettu vastustamaan ihan kamalasti pesuhetkissä
- pari kertaa leikki on vienyt voiton jopa tarjottimella olleesta nisästä
- on noustu laatikon reunaa vasten seisomaan takajalkojen varassa
- kehitetty pienen pienet naskalit suuhun (hurjien petojen uskottavuus siis lisääntyi kummasti...)
- tehty pari höpöhyppyä, jotka tosin ovat pääsääntöisesti päätyneet joko maha/kylki- tai nenulaskuun
- kehrätään (varsinkin sininen) jo hurjasti muuallakin kuin vain nisällä, erityisesti mamilla on taikakosketus sinisen kehruunapin käynnistymisen suhteen
- emon ruuan tuoksu alkaa kiehtomaan enemmän ja enemmän
- laatikon ulkopuolinen maailma kiinnostaa ihan liian paljon
- osataan mennä emon syliin turvaan siskon liian rajuilta leikeiltä
- punnituskippoon mennessä osataan ottaa nelitassujarrutusasento päälle niin, että tenavan saaminen kipon pohjalle on hieman hankalaa, kun jalat pitää irrottaa ensin kipon reunoilta irti.

Listan ulkopuolelta kerrottakoon myös sellainen "taito", että pikkuipanat osaavat katsoa raastavan syyllistävästi mamia silmiin, kun mami aikoo lähteä saunasta meidän luota pois. Tästä taidosta minä olen erityisen tyytyväinen… Tosin osaa ne myös katsoa raastavan hellyttävästikin, vai mitä mieltä olette tästä? Voisi siis sanoa, että viikossa on tapahtunut paljon. Tässä linkissä on viikon kolme kuvia, tosin viikko kolmehan tulee täyteen vasta vuorokauden päästä, mutta antanette anteeksi. Lisäksi vielä pari hämärää ja pientä live-esitystä laatikon touhuista.

Paluu ajassa taakse päin...

Mami siivosi puhelimensa muistia ja löysi sieltä nämä, jotka olivat mukamas unohtuneet laittaa tänne. Toinen onkin ihan kiva, mutta tästä ekasta nyt en niin välitä. Kuvat ovat taasen ihan ala-arvoisia laadultaan (meidän kestoselitys....), mutta ilman valoa ja kännykällä otettuna, niin paljoa ei tietty voi odottaakaan. No, joka tapauksessa mami nauroi itsensä kipeäksi, kun näki mut tässä asennossa. Kuva on otettu silloin, kun mulla oli laskettu purkautumispäivä ja kun mitään ei tapahtunut, mami oli vakaasti sitä mieltä, että tahallani istun häntä jalkojen välissä tulppana, että oikein joutuu tässä tapahtumia odottamaan. Tässä sitten on pari päivää aikaisemmin otettu kuva, vähänkö meillä oli Säteen kanssa kivaa, kun mami oli kotona ja otimme kaikki yhdessä päikkärit. Nyt ei paljon jouda Säteen kanssa päikkäreitä ottamaan.

Tenavat kahden viikon ikäisiä

Niin se aika rientään, reilu vuorokausi sitten meillä tuli 2 viikkoa täyteen ja sen kunniaksi tietenkin setti valokuvia kehiin tästä tämän linkin kautta. Ei liene kuvat katsottuanne vaikea arvata, kumpi lapsista on linssiludeposeeraaja ja kumpi ei =). Minä olen vähän koetellut mamin kestävyyttä ja hakenut lapsille oikeampaa pesäpaikkaa. Tietty tuolla saunaosastolla (kuullostaa isommalta kuin onkaan) ei niitä vaihtoehtoja hirveästi ole, mutta hyvällä mielikuvituksella mamiin saa vauhtia aikaiseksi. Nyt se viritteli meille sellaisen lisähuoneen pesään ja olen nyt tämän aamupäivän ajan suostunut sitä käyttämäänkin. Huomenna on taas päivä uus...

Niin, se piti sanomani, että lapsistani on kasvamassa hurrrrjia petoja, sen sai jo Ritva-tätikin eilen huomata. Sieltä tuli ärinää ja purinaa ihan kamalasti ja Ritva-täti ihan säikähti! No, sietää säikähtääkin meidän hurjia petoja.

Esittelyssä....

.... SILMÄT! Parin päivän harkinnan jälkeen molemmat tenavista tohti avata myös sen toisen silmänsä ja kyllä nyt on ihmeteltävää. Erityisesti mamin ilmestyminen paikalle saa silmät suurenemaan pienten lautasten kokoisiksi - no, onhan siinä mamissa ihmettelemistä kerrakseen. Kummasti myös se vauhtikin lisääntyi heti silmien ilmestyttyä peliin mukaan ja laatikon reunat alkavat enemmänkin kiinnostamaan. Nooh, onneksi vielä pysyvät laatikon sisällä.

Eilen isukki ja mami roudas meidät laatikon kera ikkunan eteen ja mä olisin kernaasti jäänyt siihen ihan jatkossakin, kun olis imettämisen ohella voinut tsuumailla ulkomaailmaa. Mutta taasen kerran se ilo oli kovin lyhyt aikaista ja takaisin saunaan tuli kuljetus heti miten kuvien jälkeen. Eli ohessa on nyt sitten esittelyssä meidän pikkulasten silmät - kuvat ovat vähän epätarkkoja, mutta illalla ei enää aurinko paistanut niin kamalasti, että olis kokonaan salaman korvannut. Mutta ehkäpä niistä kuitenkin selvää saa edes vähän.

Ensin on vuorossa sininen ja sinisen silmät: Sitten vuorostaan riista ja riistan silmät: Ja lopuksi kaksi "touhukuvaa" pesästä.

Vauhti on hurjaa...

Joo'o, näin on. Kun lapsosten vauhtia vertaa nyt ja viikko sitten, niin kyllä, vauhti on nyt hurjaa! Pesää "viiletetään" jo ympäriinsä ja maistellaan välillä seiniäkin. Punnitus pitää tehdä jo kipossa, koska muuten mami saa tuijotella nollalukemia, kun ei pentua enää vaa'alla näy. Lisäksi meillä on tällä hetkellä kaksi yksisilmäistä otusta tuolla laatikossa eli molemmilla on toinen silmä jo kokonaan auki ja toisen osalta vielä harkitaan, tohtiiko tuota avata ollenkaan. Tästä johtuen nyt on sitten valokuvatkin vähän aikaa kortilla, kun salamaa ei tohdi käyttää ja se aurinko taisi meidät hylätä... No, pidetään peukkuja, että saadaan jossain vaiheessa ilman salamaakin kuvia. Viimeisimmät kuvat keskittyvät vielä kovin tuohon syömiseen ja massujen esittelyyn. Mami ilmoitti muuten tosi tylyn uutisen - meillä on paluu arkeen edessä ja mami lähtee töihin. Ihan mälsää... Eikö ookin?

Poseerausta

Minun vauvat ovat nyt 5 vuorokauden ikäisiä! Riistatyttönen on jo tuplannut syntymäpainonsa ja ei siniseltäkään paljoa siitä puutu. Mami-ryökäle oli eilen poissa ihan liian monta tuntia ja jouduin hoitamaan vauvoja ihan yksin! No, onneksi mä nyt kuitenkin tiedän, mitä pitää tehdä, joten hyvin se sujui, vaikkakin kyllä muistin mamille asiasta marmattaa illalla.

Tällä kertaa keskitymme kuviin. Ensin riistatyttösestä kaksi naamakuvaa ja sen jälkeen perinteinen punnituskuva. Ja sitten ihan samainen setti meidän sinityttösestä. Ja ennen kuin jatkamme, niin tähän väliin taas tämä minun ihmettelyni ja pieni huoleni siitä, tuleeko tuosta punnitsemisesta oikein mitään ja muistaahan noi palauttaa vauvani heti takaisin... Meidän sinityttö on myös keksinyt mitä ihmeellisempiä tapoja syödä maitoa. Tässä kaksi esimerkkiä. Ensimmäisessä sininen on vakaasti sitä mieltä, että tassut taivasta kohden maitoa mahtuu ihan varmasti enemmän massuun. Ja toisessa puolestaan hän on sitä mieltä, että siskotytön alla syödessä antaa sisko tahtia ja maito menee nopeammin mahaan. Mutta osataan meillä olla perinteisen kauniisti vierekkäinkin. Tämän kuvan myötä toivotamme kaikille oikein keväistä ja rauhallisen mukavaa pääsiäistä.

Elämä jatkuu

Minun kaksi pikkuprinsessaa nukkuvat nyt suloisesti toistensa kainalossa pesässään tuhdin aamuruokailun jälkeen, joten minä pääsen kertomaan teille kuulumisia. Minä ja mami halutaan kiittää kaikkia sekä onnitteluista että osanotosta. Tällä kertaa ei kaikki mennyt alussa niin hyvin kuin viimeksi, mutta tähän on tietenkin pakko varautua. Ja molemmat olemme vahvasti sitä mieltä, että kun näin on tarkoitus käydä, niin hyvä näin pian. Emme pysty edes kuvittelemaan siitä surua, jos pikkuisen elämä olisi päättynyt esim. 8 viikon päästä, kun 8 tunnin elämänkin päättyminen sattui ja sattuu vieläkin niin kovin. Mutta elämä jatkuu ja me iloitsemme suunnattomasti kahdesta pienestä tuhisijasta, jotka onnellisena nukkuvat tuolla pesässä. Minä lupaan hoitaa niitä oikein erityisen tarmokkaasti ja hellästi.Synnytys meni kaikkinensa hyvin ja ilman mitään suurempaa draamaa. Ensimmäinen tyttö oli vähän vaisu, kuten oli viimeksikin, mutta nuolemisella ja pienellä pökkimisellä kaikki lähti vauhtiin hyvin. Mami ja Ritva-täti hoitivat esimerkillisen hyvin kätilönhommat. Ensimmäinen eli sininen tyttö painoi 80 grammaa ja riistatyttö 83 grammaa. Nyt painot huitelevat jo reilusti yli 100 grammassa, joten maidon tuloa ei voi estää, eikä tarvitsekaan estää =). Voiko suloisempaa näkyä ollakkaan kuin pienen elämänalun uninen ilme.
Tässä vielä kaksikosta kuva pian syntymän jälkeen.Ja lopuksi - pikkuenkelille. Me tiedämme, että sinulla on nyt kaikki hyvin ja sinulla ei ole kipuja. Meidän menetyksen tuska muuttuu vielä ajallaan suloiseksi muistoksi ja sinulla tulee ikuisesti olemaan erityisen rakas paikka sydämissämme. Me haluamme ajatella, että nyt kahdella siskollasi on ihan ikioma nimikoitu suojelusenkeli turvaamassa niin elämän ensi hetkiä kuin siitä eteenkin päin. Olisimme haluneet sinut niin kovin pitää, mutta sinulle ei suotu elämän lahjaa. Sitä meidän on niin kovin vaikea ymmärtää. Näiden kahden kuvan siivittämän jätämme hellät hyvästit pikkuenkelillemme.