perjantai 29. huhtikuuta 2011

Mummolan tarinaa

Pääsiäisenä mummolassa oli siis todellakin ihan huisin kivaa. Sitä on vaikea kuvailla, kuinka kolmeen päivään ehtii mahtuakin niin paljon mukavaa touhuamista, mutta myös lepohetkiä. Noi ikuistivat meidän touhuja tällä kertaa niin, että saattekin nyt ihan moniosaisen jatkokertomuksen pääsiäisestä mummolassa. Mistähän me aloittaisimme tässä ensimmäisessä postauksessa.

Jos vaikka lumesta. Lunta tosiaankin oli mummolassa vielä aika paljon, mutta eihän se meitä juurikaan haitannut, kun oli sitä aurinkoakin. Tai no, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä se ainakin mua haittasi aluksi, sillä eihän juuri uuden arvonimen saaneen arvolle sovi tassutella märässä. Tästä syystä siis Säde aloittakoon. Tyttö ei paljoa ujostellut, vaan iski suoraan kiinni hankeen ja ei kun menoksi. Tovi siinä meni, kunnes tyttö huomasi, että jäyks, täähän on märkää… ja harvinaisen kylmää…Mutta periksi ei anneta, vaan eteenpäin kuin mummo lumessa. Matka siis jatkui, mutta pian alkoi tytöllekin jo tulla ns. äitiä ikävä, kun hampaat alkoivat lyödä loukkua kylmästä.Ja vanhoja lausahduksia jatkaen, reippahasti käypi askeleet jne.Ei hätää, mummolan iso kivi oli varastoinut aurinkoa ja lämpöä jo siinä mittakaavassa, että siinä kelpasi varpaita lämmitellä ja Säde kertoili minulle tuntemuksiaan hankikävelystä.Sen verran tenavani onnistui nostamaan munkin mielenkiintoa, että pakkohan sitä oli sitten seuraavana päivänä koittaa.Tuoksut olivat kerrassaan mielenkiintoiset, mutta siihen se mielenkiinto sitten jäikin.Sitä paitsi, ne ikävät havunneulaset kutittivat tassuja siihen malliin, että huoltohommiinhan sitä heti jouduttiin.Kyllä me lopulta molemmat oltiin sitä mieltä, että aurinko ja sula/kuiva/lämmin maa on paljon kivempi juttu kuin tuo valkoinen ja inhan märkä ja kylmä valkoinen lumi. Samaa mieltä siis kerrankin palvelijoiden kanssa. Tästä syystä sitten seuraavalla kerrolla näytetään, kuinka rankan ja aktiivisen ulkoilmakeikan jälkeen mummolassa ruukataan rentoutua ja nauttia nokosista.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kunniaa ja mainetta

Heti alkuun isoniso kiitos kaikille synttärionnitteluista! Sain juhlapäivän kunniaksi olla ulkona niin kauan kuin halusin ja täytyy sanoa, että kolmen tunnin ulkoilun jälkeen alkoi olla jo sen verran nälkä, että oli pakko luovuttaa! Kyllä unikin maistui. Mutta asiaan.

Pääsiäinen toi meille mainetta ja kunniaa oikein kolminkertaisesti! Sekä Naukulan poppoo, Sirpan ja Kollon sakki että Paavo ja Harmi antoivat meille tämän tunnustuksen. Olemme hämillämme.... olemmeko me näin kauniita?
Ohjeethan ovat nämä: "You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"

Tämä onkin siinä mielessä haasteellinen toteutettava, kun meillä on niin paljon kuvia jo täällä julkaistuna. Kaivelimmekin vähän erilaisia kuvia tuolta meidän nuoruusvuosilta ja tässäpä kolme aika erilaista.

Minä - Viivi ja elämäni ensimmäinen näyttelykeikka Porvoossa syksyllä 2006. Tuomari piti minua hyvin lupaavana pentuna. Olin silloin kahden maan kauneimman abyn keskellä häkkirivistössä: toisella puolella emoni Geri - se kaikista kaunein ja toisella puolella Cher - abypiireissä hyvin tunnettu ja tyrmäävän kaunis lady! Siitä se näyttelyura sitten alkoi, tosin ihan samoihin saavutuksiin en ole näiden häkkinaapureiden kanssa päässyt, eikä se mikään ihme olekaan. Tämä on sitten niitä minun rakkaita lapsuusmuistoja. Tosin tässä olin ekaa joulua viettämässä Ritva-tädin luona eli olin jo muuttanut lapsuuskodistani pois. Vähän vastaava kuva on ollut aikaisemminkin täällä, kun nukumme Paroni-veljeni kanssa peput vastakkain. Nämä hetket ovat vaan niin ihania, että niistä kelpaa julkaista toisenkin kuvan. Ja sitten tietenkin kuva myös Säde-säpsykäisestä - totta kai. Tämä on Säteen niitä ekan kesän ulkoilukeikkoja, kun tytöllä tuntui vain taivas olevan kattona ja maailma avoimena edessä. Sen jälkeen olisi voinut toivoa, että se taivas olisi ollut vähän alemmalla ja tytöltä olisi edes vähän rämäpäisyyttä ja vauhtia otettua pois... Me heitämme haasteella Lulua, Leaa ja Lottaa eli kolme haastetta yhdellä heitolla! Siitä taloudesta kun ei sitä kaunetta todellakaan puutu!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

It's PARTY time

Meillä oli ihan huippupääsiäinen. Mummolassa oli niin kivaa, että ei tosikaan ja myös viimeiset kaksi päivää kotona oli tosi ihanaa - eikä vähiten kiitos tuolle kesäiselle ilmalle. Me saimme pääsiäisen aikaan myös triplana blogitunnustuksen, josta olemme hyvin otettuja. Tähän palaamme pian, samoin tarkemmin pääsiäisen touhuihin.

Tämä päivä on kuitenkin juhlapäivä ja kukas sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse eli kyllä kiitos, minua saa onnitella viiden vuoden iästäni! Seuraavan kortin siivittämänä toivotan itse hurjasti onnea ja lämpöisiä tassutuksia juhlapäivän johdosta sisaruksilleni Pilville, Paronille ja Pontukselle!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Näytelmiä ja poseerausta

Lauantaina mun sihteeri ja Ritva-täti tekivät taas perinteisen yllärinsä... johan siitä edellisestä olikin epäilyttävän pitkä aika. Eli ei muuta kuin katti boxiin ja tien päälle. Paroni-veljeni lähti kyytiin ja siinä sitten automatkalla jurnutin hänelle tästä karmeasta kohtalosta. Suuntana siis Turku ja hotelli - joka oli tosi tylsä mun mielestä. Siinä vaiheessa jo arvasinkin, mitä tuleman piti eli näyttelyhän se sunnuntaina oli ohjelmassa. Ja vielä oikein tuplasti, kun oli tuomarioppilaskin sattunut meidän kohdalla, joten koko homma vietiin läpi kahteen kertaan. Mamin yllätykseksi (luottamus kohdillaan...) käyttäydyin aika rauhallisesti (kohtaloon alistuneena poikkeuksellisesti) ja lisäksi minut valittiin tuomarin parhaaksi, mikä myös yllätti mammin (koskahan on viimeksi katsonut, kuinka kaunis olenkaan??). Paneelissa sitten korat vei isoimman määrän ääniä, liekö äänellään hämännyt tuomarit.. Nooh, hyvä näin. Niin ja ettei vaan liian pienet juhlat olisi olleet, niin sekä minä että Paroni-veljeni valmistuimme Premiereiksi. Olen siis nyt virallisesti GIC/PR Redcheetah's Pouta. Lisäksi erityisesti mamin mielestä oli näyttelyssä ihanaa se, että siellä myös Kuje (eli Säteen silmäterä Inka) teki ensiesiintymisen missikisoihin ja kyllä sen missin kelpaa esiintyäkin - jo oli tytöstä kasvanut kaunis nuori neiti (jonka eka juoksukin alkoi näyttelyn jälkeen!). Eikä ollut muuten vaikea tunnistaa, mistä emopuusta oli omena pudonnut! Kovasti tyttö sai kehuja ja sen verran eka esiintyminen kuitenkin jännitti, että tuomarin parhaan valinnassa tuomari ei uskaltanut Kujetta valita, kun tyttö oli jo sen verran täpinöissään siihen astisista tapahtumista. Mutta lupaava ura tytölle tulossa! Lisäksi meidän seurana oli Columbo eli velipuoleni Tarmo ja Sahrami eli lapsenlapseni (Kaapo, nykyinen Kujeen kaveri). Näyttelykuvat ovat varsin vähissä, joten tällä kertaa näin sanallisesti.

Viime aikoina on täällä normaaliarjen puolella hassuteltu ja kiusattu siihen malliin, että johan te vallan villin kuvan meistä saatte. Kyllä me välillä maltamme poseeratakin, kun sille päälle vaan satumme.

Ensin malli minä - Viivi: Ja perässä tietenkin malli Säde: Mutta koska se hassuttelu ja kiusoittelu kuvaavat ehkä enemmän meidän touhuja, niin seuraavalla kerralla sitten palaamme taas arjen askareihin, joihin sisältyy ehkä ainakin pienessä mittakaavassa tuota kiusoittelua (ainakin palvelijan mielestä).

Näissä tunnelmissa toivotamme kaikille oikein hyvää ja lämpöistä pääsiäisen aikaa! Me saimme kuulla ilouutisen eli lähdemme mummolaan! Automatka tietty erottaa meidät mummon ja papan luksushoidosta, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, mitä on tulossa.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kiusa....

... se on pienikin kiusa. Sen verran kekseliäitä mekin olemme, että aina se pieni kiusanhenki siellä takaraivossa muistuttaa olemassa olostaan ja tilaisuuden tullen vie voiton siitä tylsästä terveestä järjestä. Kuka muka pystyisi vastustamaan kiipeilypuun pesän reunan yli roikkuvaa häntää? Tuskin kukaan sitä pystyy vastustamaan, en edes minä, kuten ehkä muistatte tämän vanhan postauksen. Taisi tästä jäädä Säteelle vähän ns. hampaanrakoon...

Toisaalta tämäkin tilanne on aika herkullinen. Toinen on ylätasanteella jo pitkät tovit haaveillut kesästä ja seurannut pihalla juoksevien rusakoiden ja lentävien tipusten touhuja. Siinä sitten pikku hiljaa alkaa uni tulla silmään. Noh, ei muuta kuin salamaloikka juuri uneenvaipuvan emon kimppuun ja da-daa - hippaleikki on taattu ja siinä leikissä yllättäjä määrää suunnan ja yllätetty vauhdin! Varmuuden vuoksi vielä todiste toistekin päin, voi sieltä ylhäältäkin tehdä yllärihyppyjä ja siitä vasta juoksu syntyykin.. voin kertoa ihan kokemuksesta. Johan se elämä vallan tylsää oliskin, jos ei pientä jännitystä ja kiusaa leikin muodossa toistemme päänmenoksi keksittäisi, eikö totta?

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kissakassi vai kassikissa

Vai ehkä sittenkin kassialma? No, kassialmaksi meillä kutsutaan vain palvelijoita, mutta mietitääs hetki tuota kissakassi vs. kassikissa -asetelmaa. Voitte sitten itse kukin miettiä, kumpia teiltä löytyy.

No ensinnäkin, näitä tilanteita teiltä kaikilta varmasti löytyy. On se sitten kameralaukku, tietsikkalaukku, riittävän iso käsilaukku, reppu, matkalaukku jne, niin eikös sieltä yleensä kissa löydy (meillä jopa jäi kerran hetkeksi suljettuun matkalaukkuun, kun joku S-kirjaimella alkava oli kaivanut itsensä vaatteiden alle...). Mutta näistä mitään en ehkä kuitenkaan sanoisi kissakassiksi, ennemminkin tilanne kuvastaa kassikissa-asetelmaa. Mutta mitäs tästä tuumaatte? Onko kyse kuitenkin kissakassista vai viimeisimmästä Marimekon muotivillityksestä? Osta unikkokassi ja saat kissan kaupan päälle! No, tuosta jälkimmäisestä en sano mitään, mutta muotivillitykseen tästä selvästi olisi ainesta. Katsokaa vaikka, kuinka kassissa oleva kissa sointuukaan kantajansa takin sävyihin! Kun taas tästä voisi kommentoida myös sen suuntaista, että juu, ei, tämä kiipeilypuun taso on jo varattu, olisitko palvelija ystävällinen ja nostaisit kassia vähän korkeammalle, jottei minun tarvitse kiivetä, kiitos. Hei, siis mä pyysin, että nostat - ilman vauhdinottoa - nyt tulee huono olo ja vatsanpohjasta ottaa, kun toi alkoi vauhtia heijaamalla ottaa. Ihanko meinaa mut heittää tuonne ylätasanteelle. Noniin, ymmärsihän se. Eli tässä kohtaa voisin sanoa, että kissakassi puoltaa kyllä paikkansa siinä mielessä, että tällä tavoin erilaisiin näköaloihin voi tutusta hieman eri perspektiivistä ja aika helpostikin. Palvelija, vasemmalle. Palvelija, pysähdy. Palvelija, vie ruokakupille jne. Jostain syytä noi ei oikeen tarttuneet tähän kissakassiajatteluun palvelunlaadun parantamisen näkökulmasta. Lopputulos? No taisi tulla aikalailla tasapeli eli tilanteesta riippuen on kyseessä joko kissakassi tai kassikissa.

PS. ihan liian monta kissa ja kassi sanaa samassa postauksessa, myönnetään, mutta emme voineet välttää kiusausta :-)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Saagan lapsukaiset

Jos pienet ja punaiset ja noin 11 viikkoa vanhat suloisuudet aiheuttavat liikaa sydämentykytystä, niin siinä tapauksessa SÖPÖYSVAROITUS on paikallaan. Mami kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa vauhtiveijareita eli Saagan aarteita. Siellä oltiin jo koko päivä riehuttu, joten meno ei ihan sitä pahinta mahdollista kuulemma ollut, mutta toisaalta, kuten kuvista näkyy, noi saivat kolme tenavaa pysymään edes hetkittäin samalla kiipeilypuun tasanteellakin. Kiitos kuulemma kuuluu loistavalle kuvausapulaiselle, joka onnistui tekemään pikkukisujen katseenvangitsevia akrobaattisia heilahduksia ja muitakin temppuja. Ja kai se pieni kunnia kuuluu myös palvelusväelle, varsin kiitettävästi on lapsukaiset kasvatettu tottelemaan... :-).

Tällä kertaa itse juttuun nostetaankin näitä yhteisposeerauksia enemmänkin. Löytyy niin tenavakolmikkoa, kuin koko perhettäkin sekä poseerauksia Siiri-tädin kanssa. Palvelusväki sitten korjaa, jos nimet menee edelleen väärin, mutta olisko tässä järjestys Linnea - Luukas - Leevi? Kuten arvata saattaa, niin jossain vaiheessa se keskittyminen herpaantuu ja veljen korva alkaakin kiinnostaa muita temppujentekijöitä enemmän. Mutta se on normaalia ja enemmän pitäisi huolestua, jos näin ei kävisi! Luukashan oli kietonut meidän mamin tassunsa ympärille jo moneen kertaan ja ei nämä privaatit poseeraukset ja keikistelyt yhtään sitä solmua aukaisseet... kyllä poika osaa hurmaustaidot jo pienestä pitäen - tainnut periä taitoja isältään! Veljesrakkautta! Sisar-hento-valkoisen eli Linnean tyylinäyte pesuhommista löytyy lisäksi tuolta kuvagalleriasta. Siinä on Saaga-emon hoitogeenit menneet suoraan emolta tyttärelle. Siiri-täti on ollut oiva apu lasten hoidossa ja tädillä on niin pitkä pinna, vaikka kuinka tenavat roikkuvat hännässä kiinni. Hienosti hoisi myös vahtihommia, mutta sehän menikin jo vanhasta tottumuksesta. Saaga-emokin ehti pienelle levähdystauolle, kun pikkuiset sammuivat kuin saunalyhdyt ruuan jälkeen. Tosin kuulemma emolla oli muutkin kuin tenavat mielessä, enemmän taisi ajatus karata Kasper-isän suuntaan... Laajempi kuvasetti lukijoiden ihasteltavaksi löytyy täältä. Mukaan on lapsukaisten lisäksi päässeet itseoikeutetusti myös Saaga-emo sekä Siiri-täti.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Paljon onnea!

Tänään on Viljan ja Violan juhlapäivä! Haluamme toivottaa meidän ihanalle kaksikolle hurjasti onnea ja ihanaista juhlapäivää! Palvelijat huomioivat sitten juhlapäivän todella huolellisesti päivän palvelutasossa! Tämä seuraava ehkä onkin suunnattu enemmän suoraan palvelijoille!

Nämä kissat suloiset yllätyksen tuovat. Sinä olet se ystävä, jolle ne sen suovat!